9.5.2007 - Risto Pohjanpalo

'Tämä aika on jatkuvasti taloudellista kuohunta aikaa'

Tehtailija Tuomas Pohjanpalo
noin 1910-luvulla.

Poimintoja Tuomas Pohjanpalon kirjeistä vuosilta 1928-1932

Matkassani Ykspihlajasta eri vaiheitten kautta Helsinkiin, on kuin ihmeen kautta seurannut mukana vanha puulaatikko, jonka pelastin muun rojun seasta kaiken jaetuksi ja huutokaupattavaksi kelpaavan jo tultua pois viedyksi. Olin toki vilkaissut sisältöä ja todennut sen sisältävän vanhoja asiakirjoja, etupäässä kopioita, ja muutaman pahvisen kansion, joissa oli Tuomas-sedän kirjeenvaihtoa.

Vuonna 2006, sukukokouksen lähestyessä, muistin laatikon vintissämme ja kävin sen noutamassa. Ja kun aloin lähemmin käydä sisältöä läpi, huomasin, että Tuomas-sedän kirjeenvaihdon kautta avautuikin uskomattoman elävä näkymä paitsi 20-luvun lopun ja 30-luvun lama-ajan liike-elämään ja politiikkaan, myös Ykspihlajan Pohjanpalon perheen elämään ja sen sukuyhteyksiin.

4.3.1928
Tuomas kirjoittaa tohtori Väinö Airolle
Isoonkyröön

H.V. Kiitos kirjeestäsi ja onnittelustasi. Nyt on kalakaverisi täyttänyt 67 vuotta - Aukon ikään verrattuna ei se mitään ole, vaan kun ajattelen Kokkolan liikemieskuntaa, niin olen nyt vanhin.

(Aukko on Aukusti Piekko, kalajokinen kalastaja ja maanviljelijä. Toi aikanaan Pohjois-Ruotsista outoja mantelin muotoisia perunansiemeniä, joista kasvatettuja perunoita vieläkin kutsutaan "Piekon muikuiksi" Keski-Pohjanmaalla. Muualla nämä tunnetaan nimellä Lapin puikula.)

Kalle Förseeni kuoli viime viikolla, hän oli 66. Näet siitä, ettei liikemiehet nykyään ota elääkseen vanhoiksi. Ennen muinoin ei ollut harvinaisuus että ukot eli 80 v. vanhoiksi. Nyt on liikemaailma kuten yleensä maailma hermostunut ja se lyhentää ikää.

Me vanhat taistelupukarit, jotka vuosia olemme saaneet taistella niin moninaisia taisteluja, olemme jo niin karastuneet elämän kovassa koulussa, ettei meihin pysty mikään.

Tuo tulipalo oli sopimattomalla ajalla - paraassa kiireessä ja senkautta tuotti vahinkoa. Olisihan töskyt saaneet olla korkeammasti vakuutettukin - mutta me olemme aina ajatelleet vaan sitä että vakuutuksen tulee ainoastaan suojata isäntänsä tulelta eikä tuottaa voittoa. Sen se teki mutta ei niin, että vanhat markkamme olisi voinut 10 kertoa. Meillä oli onni että omistimme tuon vanhan kivisen tehtaamme, johon nyt suurella kiireellä sijoitamme valimon ja konepajan.

(Ykspihlajan tehtaan valimo ja muita osia paloivat helmikuussa 1928. Tämä palo syttyi ilmeisesti ns. luonnollisesta syystä toisin kuin vuoden 1947 palo, jonka syttymissyytä ei koskaan saatu selville vaikka sitä kommunistien tuhopoltoksi epäiltiinkin. Kyseessä oli silloin jo kolmas Friisin tehtaiden palo - Kalajoella 1800-luvun lopulla oli palanut ensimmäinen, vakuuttamaton tehdasrakennus.)

Koko homma on 2 kuukaudessa jälleen pystyssä, osa aikaisemminkin. Me panemme koko työvoimallamme, lisättynä ammattitaitoisilla miehillä uudelleen pystyyn konepajamme. Me tunnemme alamme - kaikki menee kuin hyvässä kunnossa oleva Johnson moottori Pöllän vesillä. On oikein hauska katsella vanhaa tehdastamme ja sen alueella olevia salattuja arvoja jotka nyt tarpeentullen ovat meille kuin löytötavaraa.

Muurautamme valimomme isommaksi kuin se oli ennen ja panemme kupooliuunia ja kirkonkellojen valua varten pronssi-sulatus uunit. Meillä oli palon aikana 1 melkein valmis kirkonkello Padasjoelle joka siepattiin ovesta ulos ja 2 kirkonkelloa formattuna valimossa.

Nämä mainitut vormut olivat valmiina ja olisi valettu 2 päivän kuluessa, ellei tulipaloa olisi tullut. Ne jäi tulipaloon - mutta suojatut kun olivat, eivät vahingoittuneet ja veli Juhani kuivaili vormuja pari päivää ja valoi palaneen tehtaan raunioilla. Ne onnistui joten Sotkamo ja Soinin kunta saa kirkkoonsa kellot.

Tuo kirkonkellojuttu pelaa meidän elämässämme /mitä merkinneekin/ kummalliseen. Tuo vanha tehtaamme, johon nyt muutetaan, alkoi toimintansa kirkonkelloin valulla. Minä toivon, että tuo tapahtuma merkitsisi sitä, että Pohjanpalon suku vuosisatoja etteenkin päin kykenisi kirkonkelloja valamaan.

Nuoria miehiä on tietojen lähteillä ammentamassa oppia kippoonsa - kykeneekö he sitä oppiaan sitten käytännössä toteuttamaan maan ja kansan hyväksi - se on asia jota ei voi varmuudella tietää mutta jos joku heistä sortuisikin maailman myllyssä niin toivottavasti joku jää ehyeksi ja toteuttaa niitä unelmia, joita Juhani ja minä nuorena ollessa uneksimme.

Antti poika se nyt Helsingissä on diploomityönsä kimpussa - hänestä tulee tänävuonna sähköinsinööri - sanon tulee, sillä se asia on varma ellei kuolemaa tule väliin - mutta minkälainen, sen näyttää sitten tulevaisuus. Jouko poika kulkee Antin jälkiä samalla alalla. Soinin vanhin poika on Kokkolan koulun 3 luokalla, Antero kansakoulussa joten taimia on nousemassa. Minä näen hengessä, että joku näistä vielä tekee tehtävänsä.

17.5.1930
Rouva Martta Engelbergille
(o.s. Pohjanpalo)
Valtimolle

Veli Juhanin budgetetti se vähän nyt alkaa huojistua kuin Antti pääsi irti Helsingistä. Hän on nyt sähköinsinööri dipl. Uudessa Suomessa oli nimi Pohjanpelto. Kaijan pitäisi myös tulla valmiiksi tänäkevännä. Jouko nyt siitä roikasta vaan jääpi vielä vuodeksi. Mutta eihän ole monta vuotta kun Soinin vanhin vekara tulee j. n. e. p. Senlaista se maailma on ollut ja edelleen tulee olemaan.

Ajatteles Martta kuin 17 vuoteen ei ole kuten ennen liikkeen puolesta käyty matkoilla kundeja hakemassa. Nykyinen nuoriso ei siitä ole huvitettu. Meidän liike menee hiljalleen vanhalla painolla - siis entisillä matkoilla. Pelkään kuitenkin että se aika tulee kuin täytyy lähteä etsimään ostajia - jos mieli edistyä. Liikkeemme on elättänyt miehensä ja sehän onkin pääasia - mutta saisihan varata huonojakin aikoja varten vähän enempi kuin siihen löytyisi kyllä tilaisuus.

Veikko Antero Koskenniemi

26.5.1930
Veikko Koskenniemelle

Veli hyvä

Ilmoitan täten, että tulen eukon kanssa sinne lauantai-iltana 31.p:vä t.k. Helsingistä pikajunassa joka lähtee Helsingistä noin kl. 2 päivällä ja on siellä 6 seuduissa. Helsinkiin lähdemme jo Keskiviikko iltana joten olemme sisarten luona Helatorstaiaamuna. Mulla on asiaa Helsingissä Suojelusk. yliesikunnan luona ja sitten sain kutsun tuon ensimmäisen sotapurkin laskiaisiin siellä 1 p:vä kesäk. kl. 2 j.p.p.

Tämä viimemainittu aiheutti sen että eukko tulee nyt katsomaan Turun kaupunkia jota aikaisemmin ei ole nähnyt. Kun asutte jo luultavasti kesämajoissanne niin ole ystävällinen ja tilaa meille huone Uudella seurahuoneella. Ellet sieltä saa niin joku muu sopiva boxi / ei korkealla / johon on hissi. Ilmoita sitten Maija Pohjanpalolle Helsinkiin missä kortteerimme tulee olemaan.

Erinomaisempia ei kuulu - olemme terveet molemmissa taloissa plus Soininkin pesä. Velimiehen vekarat on paitse Hessua jo saapuneet kotia ja kaikki mikäli ulkonäöstä voi päättää ovat terveen näköiset.

Tervehdyksemme täältä - voikaa hyvin - näkemiin

Ystävyydellä Tuom. Pohjanpalo

1.9.1930
Tohtori Väinö Airolle

Tänään meni Soinin poika Aarne ensikerran Ykspihlajan kansakouluun Armaan ottopojan Hannun kanssa. Nuo alokkaat ei tiedä kuinka pitkän ajan / jos elävät / saavat koulupuuhiaan jatkaa. Ajattele 20 vuotta nykyaikana - se on liikaa. Aarne näky pihalla tutkivan toista jalkaansa jossa oli side - piti kaiketi vähän sopimattomana kuin tuo side oli sillä pitäisihän alokkaan edes olla täysin virheettömän alku starttia tehdessään.

7.3.1931
Rehtori J.F. Sandelinille

Hyvä Veli

Onnittelusi sain vastaanottaa, jossa teit minut kuukautta vanhemmaksi kuin olenkaan. Kiitos vaan että muistit näinkin suunnilleen täyttäväni 70 vuotta. Olemme itse täällä velimiehen kanssa tehneet serkullemme Konsuli Friisille joka Hangossa täytti 50 vuotta onnittelumme vuotta liian aikaiseen. Syynä siihen oli että serkku omalla kädellään oli väärin merkinnyt syntymävuotensa.

Niin nyt Jukku olemme jo ikämiehiä eikä siitä ole olevinaan kuin lyhyt aika kuin olimme poikaklupun kirjoissa. Näin se aika menee joutuin meiltä ja samoin lienee se mennyt edeltäjiltämmekin.

Meidän aikakaudellamme on edistys mennyt suurin askelin eteenpäin, mutta samoin on pahuuskin sanomattoman monessa muodossa edistynyt, joten jos nämä pannaan vastakkain, niin ei meille pluspuolelle taida jäädä juuri mitään.

Olemmehan molemmat miehuusijässämme koettaneet voimiemme mukaan kohennella asioita ettenpäin - mutta harmittaa kuin näkee ettei tulos sittenkään ole senlainen kuin mielikuvituksessamme ajattelimme sen olevan. Pääasia on kuitenkin että asemassamme olemme koettaneet ohjata kansaa hyväänpäin. Ellei he sitä nyt vielä käsitä niin sehän on heidän asiansa - ehkä tulevaisuudessa tulee aika jolloin asiat selvenee.

Elelemme täällä kuten ennen kaikessa hiljaisuudessa. Tällä kertaan olemme terveet. Sanoppas vaimollesi tervehdyksemme ja voikaa hyvin.

Veljellisesti

Tuom Pohjanpalo

27.4.1931
Sisarille Maija ja Hilma Pohjanpalo

Opettajatar Maija Pohjanpalo
Helsinki

Hyvät sisaret

Kuulin Soinilta että lääkärien mielipiteitten mukaan veli Juhanin terveyteen nähden ei ole toivomista. Lääketiede ei voi auttaa. Täkäläiset 3 lääkäriä ovat sitä koettaneet avustaa minkä voivat ja kävihän Airokin täällä. Ellei ylenluotoista tapahdu niin rakas velimiehemme nyt tulee siirtymään pois keskuudestamme. Milloin se tapahtuu, ei tietysti kukaan tiedä.

Ilmoitan tämän jos haluatte vielä käydä katsomassa häntä - vaikka sekin voisi järkyttää velimiehen rauhaa että Jumala yksin tietää olisiko siitäkään apua - voisi olla päinvastoinkin. Tehkää siis miten haluatte.

Hänen muistonsa on siksi elävänä meidän mielessämme, ettei sen näkeminen tarvitse sitä puolta asiassa elvyttää.

Ilmoita Kallelle ja Reguelille asiasta. Reguhan voi telefoonissa Tri Cederbergiltä lähemmin tiedustaa onko kaikki toivo mennyt.

Ei muuta tällä kertaa ja tässähän sitä ollaan surun vallassa kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Ihmiselämä on ollut ja tulee olemaan senlainen että meidän rakkaat omaisemme korjataan pois silloin kuin korkein sen näkee hyväksi ja me saamme luvan tyytyä siihen mitä hän tekee ja nöyrästi alistua.

Veljellisesti Tuomas

Juhani-veli ei syövästään parantunut vaan kuoli kotonaan Ykspihlajassa alkukesällä 1931. Tuomas purkaa suruaan useissa kirjeissä ja kaipailee veljeä, jonka kanssa oli yhdessä puuhannut monet toimet. Mutta elämä jatkui ja Tuomas oli vielä vireä toimija.

Yllättävänä voidaan pitää sitä houkuttelua, jonka hyvinkin isänmaallisen ja maanpuolustushenkisen suvun patriarkka kirjoittaa nuorelle veljenpojalleen.

30.9.1931

Insinööri Jouko Pohjanpalo
Helsinki
Runeberginkatu 56 C

Hyvä Jouko

Kuin kuulin aivan luotettavalta taholta, että pääsee nykyaikana asevelvollisuudesta vapaaksi henkilö, jonka veljet ja sisaret ovat keuhkotaudissa tahi sairastaneet sitä. Valtio pelkää nim. saada sinne heikkoja. On siis paras että käyt siellä ottamaan selkoa asiasta. On kerrassaan joutavaa mennä asevelvollisuuteen, jos siitä pääsee irti. Johtaja Anderssonin rouvan veli oli päässyt ja oli täällä joku muukin joka tiedusti, miksi Jouko menee asevelvolliseksi kuin pääsee irti.

Tänne ei kuulu juuri mitään uutta. Työtä on vähin ja rahapula jatkuu sillä kansa ei rahanpuutteen takia voi ostaa. Meidän Svinhufvudin ja Mannerheimin rintakuvia alkaa meneskellä.

Jospa saisimme jonku 5000 kpl rintakuvaa Jouluksi myydyksi, niin olisihan sekin rikkana rokassa. Terveet olemme ja hiljalleen jytistämme vanhaan tapaan. Ei muuta kuin terveisiä Teille kaikille - voikaa hyvin

Setäsi Tuomas Pohjanpalo

Kansainvälistä tilannettakin Tuomas-setä arvioi kirjeissään.

Ykspihlaja 13.10.1931

Kauppaneuvos Siivertti Santaholma
Oulu

Hyvä veli

Tämä aika on jatkuvasti taloudellista kuohunta aikaa. On kerrassaan ihme ettei ne saa yksimielisyyttä sen verran että pahimpia epäkohtia korjaisivat. Voi olla että aseet sen lopuksi ratkaissee. Luulen että meidän maamme joka ei itse asiassa ole mikään tekijä näissä suurissa kysymyksissä saa kerran katsella sivusta katsojana kuin Eurooppalaista tilintekoa tehdään.

Tietysti seuraukset vaikuttaa meihinkin - mutta suoranaisesti vähemmin. Luuloni on että tämä talvi on viimeinen Ryssän hommille. Merkit viittaa, että viimemainitut pakostakin häätyvät hommaamaan sodan Jaappania vastaan jolla nyt on muka selkkauksia Kiinan kanssa.

Parempihan Euroopalle olisi että sota tapahtuisi siellä. Jos se sota tulee, niin Ryssä ei jouda puutavaroita ensitalvena hommata ja se olisi meille voitoksi. Pelkään myös että Ruotsissa tulee työväen selkkauksia joten niidenkin hommat tänätalvena tulee pienet. Nykyään ei tietysti kukaan voi mitään varmuudella sanoa, mutta toivo on että kohta ollaan aallonpohjassa ja hiljainen nousu alkaa.

Talousneuvos Tuomas
Pohjanpalo 1930-luvulla.

(Samana päivänä Tuomas kirjoittaa Santeri-serkulleen Helsinkiin tarpeesta nostaa yhtiön osakepääomaa ja selittää siinä syntyneiden talousvaikeuksien syitä.)

Ellei me veli Juhanin lasten kouluuttamiseen viime 6 vuoden aikana olisi uhranneet noin 300 tuh. ja Armaan affäärin tukemiseen saman verran, niin ei olisi nyt firmallamme mitään velkoja laisinkaan. Pääasia kuitenkin nyt on että velimiehen pojat ja tytöt ovat opillisesti senlaiset, jotka itsensä voivat elättää ja se on kuitenkin tässä matoisessa maailmassa pääasia.

Veljekset Friisin yhtenä pelastuksena noina ankeina lama-aikoina oli paitsi reipas vekselimyllyn pyörittäminen sukulaisten ja tuttavien piirissä, myös se, että jo aiemmin mainitut, kuvanveistäjä Lauri Leppäsen suunnittelemat pronssiset Mannerheimin ja Svinhufvudin reliefit - ukkojen päät, kuten Tuomas niitä kirjeissään kutsuu, olivat alkaneet käydä kaupaksi tuhatmäärin. Ja Svinhufvudille itselleenkin sellainen järjestettiin hänen syntymäpäiväkseen.

7.12.1931

Neiti Hilma Pohjanpalo
Helsinki

Hyvä sisar

Lähetämme sulle 1:sen pronssisen Svinhufvudin korkokuvan. Anna siellä tehdä parempi kotelo johon kuva pannaan ja sisälle tämä mun omakätinen korttini, jossa Pekkaa onnittelen 70 vuotispäivän johdosta. Sovi kotelontekijän kanssa että se S:n syntymäpäivänä 15.pvä joulukuuta lähettää pojan viemään tämän hänelle että pääset siitä vaivasta.

Maija-sisar kirjoittaa Tuomakselle
joulun alla 1931

Veli Hopea!

Hyvä Tuomas on joulun tuonut, joka onnekas teillekin olkoon. Kerran tuntuu meikäläiselläkin olevan aikaa kirjoittaa oikea joulukirje. Martalle sinne erämaahan jo kirjoitin ja jos onnellisesti suoriudun tästä, kirjoitan vielä Greeta tädille

Jouko on nyt kurssinsa päättänyt. Antakaapa hänen muutteeksi kulkea omia teitään älkääkä sijoittako häntä mamman selän taakse niin kuin toisia poikia. Minusta hänellä on enemmän tarmoa kulkea omia teitään. Soinikin tuntuu nyt katuvan, että asettui kotinurkille. Nuorten ihmisten on hyvä yrittää yksin. Myöhemmin ainakin he luulevat, että toiset ovat rajoittaneet heidän mahdollisuuksiaan.

Hyvä on elää vain toimeentulevana, ei rikkaana, ei köyhänä, ei ylellisyydessä, ei puutteessa.

Terveiseni Neenalle ja muille omaisille. Rauhallista joulua ja hyvää terveyttä toivottaa

Maija

Hilma-sisar kirjoittaa samassa kirjeessä

Käännänpä sivua ja raapustan minäkin muutaman rivin. Jouko joulupukkina tuo sinulle erään taulun, jossa on kuvattu Helsingin Vanhankaupungin lahtea Arabian tehtaan luona. Sen vasemmassa alakulmassa näkyvä harmaa massa on laiturille purettua kaoliini savea. Sanon tämän selitykseksi niin ett'et ihmettele että mitä toherrusta siinä on.

Onpa kerran täälläkin talven tuntua ja jouluna - hanget korkeat nietokset joka puolella. Joulukuusikin on jo ostettuna ja köjöttää parvekkeella, kun ei sitä nyt vaan joku varasta ennen juhlien alkua. Olemme aivan "omin nokkinemme" suuressa rauhassa jouluaattomme. Liisa vaan on vieraanamme.

Eikö Sinulla ole mitään asioita tänne päin kun ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Mala (Suojeluskuntien päällikkö 1921-44 kenraali Lauri Malmberg) toi aikoinaan terveisenne sieltä, sanoi olleensa vierailemassa luonasi. - Ahtaalta tuntuu maailma joka puolella, mutta elettävä vaan on edelleen ja saapas näkyä, jos me ryminällä kaadamme tuon kieltolain jota niin suurin toivein aikoinaan touhuttiin.

Sydämellisin joulutervehdykseni teille kaikille siellä

Hilma sisaresi

Tuomas vastaa sisarille
vuodenvaihteen jälkeen 1932

Hyvät sisaret

Olipa tosiaan ihme että kirjoititte molemmat ja onnittelitte Tuomasta. Hyvä on että saitte aikaa sen verran. Nykyaika se tekee pahaa jälkeä. Jolla on rahaa tahi arvopapereita, se valittaa ja jolla on suurkorkoisia velkoja valittaa samaa. Nyt ei ole kellään rahoja ja stora slutet, kuten Molanderi ennen sanoi, on käsissä.

Menin Joulun jälkeen K.joelle tavanmukasille visiiteille ja tulin Loppiaispäivänä kotiin. K.joella oli juuri kiihkeimmillään tuon kansanäänestyksen tulos-asiat. Sielläkin oli monioita raittiuspököjä kuten papit ja monioita kansakoulunopettajia jotka kauhulla seurasivat tuloksia.

Kahteentoista vuoteen he eivät olleet nähneet muuta kuin paljasta hyvää kieltolaistamme, ja nyt kun se kaatui niin olemme kerrassaan hunningolla heidän käsityksensä mukaan. Että meidän joukossa löytyy niinkin paljon löylynlyömiä kansalaisia, on kerrassaan ihme. Sekoitetaan kerrassaan raittiusasia ja kieltolaki. Onko parempi juoda trokarien pirtua /roskaa/ kuin valtion ainetta?

Kokkolan kirkkoherra on samanlainen pökö. Hän sanoi, ettei voi käsittää, että kukaan voisi olla enään pappi, jos kieltolaki menee kumoon. On hauska nähdä ryhtyykö haudankaivajaksi tahi muuhun virkaan.

Kalajoen kirkko on nyt hyvässä kunnossa ja paljon parempi kuin ennen. Kävin hautausmaalla jossa meidän vanhempamme lepäävät rauhassa näistä pulista ja hommista samoin muut omaisemme ja ystävämme. Joensuun vanha emäntä Matin vaimo Antti Joensuun äiti kuoli rauhallisesti ja haudataan tällä viikolla. Niin vanhat siirtyy säännöllisesti ja meneehän nuorempiakin.

Meilläkin Jouluhommista oli 3 poissa ja se on melko suuri aukko yhdessä perheessä. Soinin lapset piti kovaa Joulu tohinaa, kuten aikaisemmatkin ovat tehneet - joten siinä ei muutosta.

(Tuomas-sedän "sivarivetoomus" veljenpoika Joukolle ei vaikuta ottaneen tulta, koskapa kirjeessä on myös seuraavanlainen kohta.)

Jouko miettii mennä asevelvollisuuttaan suorittamaan merivartioon. Miksei sitäkin tietä pääse Insinööri-upseeriksi ja palkalle. Eihän se juuri asioistaan puhu - lyhyesti vaan mainitsi. Pääasia on, että koettaa päästä leipään. Että se aluksi on heikompi, on luonnollista, mutta ajanpäälle jos mies on, paranee.

Tuomaksen Maija-sisarelleen kirjoittama kirje paljastaa sopimuksen, josta ei muissa yhteyksissä ole ollut puhetta, mutta joka tekee ymmärrettäväksi aiemmat valitukset siitä, kuinka Juhanin budjetti on ollut tiukoilla lasten koulumenojen takia ja kuinka nuo menot ovat koetelleet jo yhtiönkin kassaa.

10.2.1932

Kiitos kirjeestäsi, jonka Jouko toi tullessaan. Niin nyt on velimiehen lapset saaneet opintonsa päättymään. Nyt on velimiehen kanssa tekemäni alkup. välisopimus päättynyt, jossa toiminimemme sitoutui antamaan vapaan kouluutuksen lapsille. Se on tehty, paitsi nyt viimevuosina häädyttiin Antin ja Joukon kouluuttamiseksi, Antin nimiin ottamaan velaksi Smk. 35,000:- jossa olen takaajana. Matti veljen lapsille maksoin minä jotain 25,000 mk. Ellei enempi.

Että tuo uhraus toiminimellemme vuosien kuluessa on maksanut paljon, se on varma. Kun tähän hommaan lisätään 8 vuoden aikana Armaan hommiin kärsimämme tappion noin 300,000:- niin tekee kaikki yhteensä 600,000 mk (noin 170 000 euroa).

Jos ajattelee asiaa tarkemmin, niin on tuon määrän uhraaminen kuitenkin parempi kuin joku perintöraha vastaavalle määrälle. Oppi on saatu ja nyt voivat asianomaiset käyttää sitä elinkeinokseen ja läpäistä maailman ehkä paremmin ja huokeammalla työllä ja vaivalla kuin me.

Ja tähän ehkä on hyvä lopettaa. Tuomas-sedän kirjeenvaihto jatkuu tästä eteenpäin vielä syksyyn 1932; kirjeet heijastavat lama-ajan jatkumista mutta myös uutta viriävää toimeliaisuutta. Tuomas antaa hyvän todistuksen Turussa Hellas-makeistehdasta puuhaavan kokkolalaislähtöisen Huhtamäen luonteesta ja kyvyistä, keskustelee Kyösti Kallion kanssa maan tilanteesta, kirjoittaa Viljami Kalliokoskelle eduskuntaan ja suosittelee sukulaispoikaa, proviisoriksi opiskelevaa Lassia Kokkolan tulevan alkoholiliikkeen johtajaksi. Hän on mukana Carl Hagströmin marja- ja viinitehtaan perustamishankkeessa mutta vetäytyy siitä joidenkin epäselvyyksien takia ja on aktiivisesti mukana Kokoomuksen ja Uuden Suomen linjariitojen selvittelyssä.

Viimeinen kirje kansioissa on 20.2.1933 Tuomakselle Saarijärveltä saapunut, jossa Kokkolan-Suolahden ratahankkeessa mukana ollut saarijärveläismies antaa ymmärtää, että hanke on kaatumassa saarijärveläisten, viitasaarelaisten ja äänekoskelaisten yhdistymiseen toisenlaisen ratalinjauksen taakse. Tuossa kirjeessä pahoitellaan myös Tuomaksen sairastumista ja toivotetaan pikaista paranemista. Tieto rakkaan hankkeen vastoinkäymisestä kuitenkin ehkä jopa joudutti vääjäämätöntä; Tuomas-setä kuoli viikkoa myöhemmin 27.2.1933.

Risto Pohjanpalo