10.12.2008 - Vesa Pohjanpalo

Jouko Pohjanpalon syntymästä 100 vuotta 18.12.2008

Jouko Pohjanpalo oli radion, television ja elektroniikan keskeisiä vaikuttajia

Jouko Pohjanpalo oli maamme ensimmäinen, radiotekniikasta väitellyt tekniikan tohtori. Joukoa on sanottu suomalaisen radiotekniikan ja television isäksi. Hän oli aloitteentekijä ja teekkarien televisiotoiminnan käynnistäjä. Hän visioi jo 1950-luvulla monopolista vapaata radio- ja televisiotoimintaa. Joukon suunnitelmien ja keksintöjen perusteella valmistettiin puolustusvoimille kotimaiset ilmavalvontatutkat. Sota-ajalta hänet muistetaan legendaarisesta Säkkijärven polkka -operaatiosta.

Lapsuus ja nuoruus Kokkolassa

Joukon isä tehtailija Juhani Pohjanpalo ja sedät johtivat Weljekset Friis Oy:n konepajaa, köysitehdasta ja muita toimintoja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Kokkolassa. Konepajan ympärille muotoutui laaja tehdasyhteisö Ykspihlajaan. Jouko varttui Juhani ja Tuomas Pohjanpalon perheiden yhteisessä kotitalossa suuren sisarusjoukon nuorimmaisena. Perheiden ja lähisuvun monipuolinen yritteliäisyys ja yhteiskunnallinen aktiivisuus löivät vahvan leimansa Joukon kasvuvuosiin. Sähkö- ja radiotekniikan alkeet tulivat tutuiksi yhdessä Antti-veljen kanssa.

Jouko oli myös innokas yleisurheilija "Ykspihlajan
Pyllistyksessä", mistä muistona on lusikkapalkintoja
maakunnallisista kilpailuista.

Koulunsa Jouko kävi Kokkolan yhteislyseossa, jonne tuohon aikaan kuljettiin junalla Ykspihlajasta. Jos aamulla junasta myöhästyi, ei ollut muuta keinoa kuin juosta junan perässä. Näin kävi kertoman mukaan kerran Joukollekin, joka urheilijanuorukaisena suoriutui jopa ajoissa kouluun. Ylioppilastodistuksen laudatur ja päästötodistuksen kympit matematiikassa keväällä 1926 sekä vanhempien veljien esimerkki veivät Joukon opintielle Teknilliseen korkeakouluun. Diplomi-insinööriksi hän valmistui sähkötekniikan opintosuunnalta vuonna 1932.

Radioinsinöörin uralle

Valmistumisen jälkeen Jouko suoritti 14,5 kuukautta kestäneen varusmiespalvelun rannikkolaivastossa ja Merisotakoulussa. Suomenlinnan sotilaskodissa hän kohtasi kouluaikojen tuttavan Kokkolasta. Meeri "Meri" Pohjanheimo oli työssä Helsingissä ja toimi vapaa-aikoinaan lottana ja sotilaskotisisarena. Kihlajaisia vietettiin vuonna 1933 ja häitä kesällä 1935.

Meri ja Jouko nuorena parina käymässä sukulaisissa
Ykspihlajassa. Merin isä oli ravintoloitsija Paavo
Pohjanheimo ja äiti Edla Krook. Merin syntyessä
1911 heillä oli ravintola Viipurissa ja myöhemmin
mm. Kokkolassa ja Helsingissä Hotelli Helsinki,
jossa Merikin oli töissä.

Jouko oli tuolloin "valmiina väessä" ja selvitti mahdollisuuksia jäädä laivastoon koulutustaan vastaaviin insinöörin tehtäviin. Niitä ei kuitenkaan löytynyt ja TKK:n professori Viljo Ylöstalo rekrytoi Pohjanpalon sähkö- ja radiotekniikan assistentiksi. Näissä tehtävissä hän sai lopullisen sysäyksen radioinsinöörin uralle ja toimi vuodesta 1935 alkaen Yleisradion suunnitteluinsinöörinä. Jouko patentoi yleisradiolähettimien hyötysuhdetta koskevan keksintönsä ja väitteli aiheesta tekniikan tohtoriksi vuonna 1941 ensimmäisenä suomalaisena radiotekniikan alalta.

Viestiupseerina Päämajassa

Ylimääräisten kertausharjoitusten YH:n aikana syksyllä 1939 Jouko komennettiin ensin Päämajaan ja sieltä edelleen yhteysupseeriksi Yleisradioon. YH:n aikana vahvistettiin kovalla kiireellä Vaasan yleisradioasemaa, jotta se voisi tarpeen vaatiessa toimia vara-asemana Lahdelle.

Talvisodan aikana Jouko hoiti Päämajan viestiosastolla Viestikomentajan ja Yleisradion välisiä radioteknillisiä asioita. Tuolloin epäiltiin, että vihollinen määrittäisi pommituslennoillaan paikkansa yleisradioasemia suuntimalla. Tästä syystä radiolähetykset aina lopetettiin pommituslentojen uhatessa ko. alueita.

Jatkosodassa hän palveli Päämajan Viestiosaston radiotoimistossa ja sen päällikkönä. Jouko työskenteli radiokaluston suunnittelujen ja hankintojen parissa. Jatkosodan aikana hän sai tutustua myös saksalaiseen tutkakalustoon, josta sodan jälkeen käynnistyi suomalaisen tutkalaitteiston kehittely.

Säkkijärven polkkaa

Jatkosodan alkuvaiheissa elokuussa 1941 Viipurin Kuukaupin sillan toinen maatuki räjähti ja vei mennessään joukon siltaa parhaillaan ylittäviä upseereja. Toisesta maatuesta pioneeriluutnantti Lauri Sutela (myöh. kenraali ja puolustusvoimien komentaja) löysi räjähtämättömän miinan ja sen vierestä jonkinlaisen radiolaitteen. Uusia miinoja räjähteli ja mm. Linnansilta oli hajonnut.

Pohjanpalo lähetettiin tutkimaan asiaa. Kyseessä oli venäläinen radiomiina. Laukaisulaitteena toimiva vastaanotin kytkeytyi kellokoneiston virittämänä. Vihollisen lähetysasema lähetti kolmisointua, ääniraudat alkoivat väristä ja saivat sytytysreleen sulkeutumaan ja miinan räjähtämään. Viipurin puhelinlaitoksen talo oli raunioina ja Viipurin linnan pelättiin räjähtävän. Joukkoja ei uskallettu majoittaa kaupungin rakennuksiin.

Radiomiinan aiheuttamaksi epäiltyjä tuhoja Viipurissa. Samanlaiset räjähdykset tulivat yllätyksenä myös saksalaisille eteläisemmillä rintamilla syksyllä 1941 ja niiden aiheuttaja oli aluksi arvoitus heillekin.

Pohjanpalo laati radiomiinojen häirintäsuunnitelman. Viipurin Papulanlahden rannalle ajettiin linja-autoon asennettuna yleisradiolähetin ja suurjännitepylväästä kehitettiin antennimasto. Aggregaatin voimalla saatiin sähköä ja ilmoille kantoaalto miinojen jaksoluvulle estämään vihollisen vingahdukset. Häiritsijäksi löydettiin levyvarastosta Säkkijärven polkka Viljo Vesterisen soittamana. Sitä pidettiin riittävän vauhdikkaana ja tilanteeseen muutoinkin sopivana. Niin alkoi kuuluisa operaatio Säkkijärven polkka.

Säkkijärven polkkaa soitettiin tämän bussin lähettimellä,
kirjoitti valokuva-albumiinsa Jouko Pohjanpalo, joka on
kuvattu parranajopuuhissa rintamalla.

Pioneerit löysivät lisää radiomiinoja ja niiden vastaanottimia. Vihollisen kuultiin lähettävän jatkuvasti kolmisointujaan miinojen räjäyttämiseksi. Päämajan radiomiehet olivat onnistuneet operaatiossaan ja Viipurin yläpuolella oli käynnissä sitkeä radioaaltojen taistelu. Häirintää jatkettiin eri puolille Viipuria sijoitettujen pienempien lähettimien avulla aina kevätpuolelle 1942, jolloin ehkä vielä löytämättä olevien miinojen paristojen laskettiin kuluneen loppuun.

Eräässä lehtihaastattelussa Jouko on kertonut tilanteesta ja tunnelmista: "Kannaksen joukoissa ja kotirintamalla operaatio sai salaperäisyydellään legendaarisen maineen. Säkkijärven polkka soi yhteen menoon n. 1500 kertaa. Kaikenlaisia huhuja kierteli. Yleisradioon tuli kiukkuisia soittoja. Kysyttiin oliko joku hullu päästetty radioasemalle. Joku tiesi kertoa, että ei kenenkään maalle oli jäänyt soimaan yksinäinen radioasema, jota ei satu millään pysäytetyksi."

Operaatio "Säkkijärven polkka" oli onnistunut. Kymmenkunta miinaa ehti räjähtää, mutta häirinnän alettua ei yhtään. Myöhemmin purettiin mm. Viipurin vesitornista kaksi radiomiinaa, jotka oli viritetty häiritylle jaksoluvulle ja joiden räjähtäminen onnistuttiin näin estämään.

Sota-ajan ansioistaan Pohjanpalo ylennettiin insinöörimajuriksi vuonna 1942. Hänelle myönnettiin Vapaudenristit VR 4 ja VR 3 miekkoineen, VR 2 ansiomitali sekä talvisodan ja jatkosodan muistomitalit ja Päämajan muistoristi.

Ilmavalvontatutkat

Sotavuosien jälkeen Jouko siirtyi johtamaan mikroaaltotekniikan tutkimusta ja suunnittelua. Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen sähkölaboratorion yhteyteen perustettiin vuonna 1948 uusi radio-osasto, josta muodostui myöhemmin VTT:n radioteknillinen laboratorio. Hänet nimitettiin professorin arvoon ja laboratorion johtajaksi vuonna 1956.

Jouko vieraili keväällä 1946 Englannissa
tutkatekniikkaa käsitelleessä kongressissa.

Radiolaboratoriossa keskityttiin tutkimaan ja rakentamaan radiolinkkejä ja ilmavalvontatutkia. Kiristyneessä maailmantilanteessa puolustusvoimat tarvitsi välttämättä uutta tutkakalustoa, jota ei ollut saatavilla mistään muualtakaan.

Puolustusministeriö hyväksyi tutkasarjan rakentamisen vuoden 1951 lopulla ja piti sitä erittäin tärkeänä ja kiireellisenä hankkeena. Ensimmäinen tutkakoneisto valmistui keväällä 1953. Näillä tutkilla voitiin mitata suunta ja etäisyys, mutta ei korkeutta.

Seuraavassa vaiheessa ilmavoimat tarvitsi taistelujohtotutkan, jonka piti näyttää myös lentokorkeus. Erilliset valvonta- ja korkeudenmittaustutkat olivat liian kallis ratkaisu. Molemmat toiminnot piti sijoittaa yhteen ja samaan tutkalaitteistoon. Hän kehitti ns. ristiantennin; idea hyväksyttiin ja uusi tutkasarja sai alkunsa. Hän haki tälle antennikeksinnölleen patentin ja myi sen käyttöoikeudet puolustusvoimille.

Jouko piti tärkeimpänä saavutuksenaan suunnittelemiaan
ilmavalvontatutkia. Kuvassa hän on ensimmäisen tutkamallin
antennin kanssa.

Uuden tutkasarjan käyttökokeilut alkoivat vuoden 1955 alussa ja tutkat toimitettiin syksyllä 1957 ja alkuvuodesta 1958. Tutkat olivat käytössä yli 30 vuoden ajan, kunnes ne korvattiin seuraavan sukupolven matalavalvontatutkilla.

Pohjanpalo ylennettiin insinöörieversti-luutnantiksi vuonna 1964 ja puolustusvoimien kultainen ansiomitali hänelle myönnettiin vuonna 1968.

Teekkarien TES-TV

Yleisradion teknillinen johtaja, dipl.ins. Erkki Larkka kertoo eräässä artikkelissaan omakohtaisia kokemuksia televisiotoiminnan käynnistymisestä syksyllä 1954: "Olin radiolaboratoriossa testaamassa uutta radiotekniikan laboratoriotyötä. Yhtäkkiä viereeni astui professori Jouko Pohjanpalo sen näköisenä kun olisi saanut kunnon läksytyksen. Professori oli juuri palannut Yleisradion kokouksesta, jossa oli käsitelty hänen ehdotustaan television kokeilutoiminnan aloittamisesta. Hänet oli tyrmätty täydellisesti.

Uuden Suomen pilapiirroksessa 27.5.1955
Yleisradion pääjohtaja Einar Sundström arvioi
teekkarikerhoa "kilpailijana".

Yleisradiolla ei ollut varaa eikä tarvettakaan televisiotoiminnan aloittamiseen, ei edes kokeilumielessä. Professorin johtopäätös oli selkeä. Kun Yleisradio ei kerran hommiaan hoida täytyy TKK:n, VTT:n ja Radioinsinööriseuran ottaa aloite käsiinsä. Minulta hän kysyi olisivatko teekkarit valmiita käytännön työhön, opiskelemaan tv-tekniikkaa, rakentamaan laitteita jne."

Pohjanpalon aloitteesta Radioinsinööriseura perusti televisiokerhon tehtävänään televisiotekniikan opetuksen järjestäminen sekä lähetyslaitteiden ja -antennien valmistaminen. Kerhoon puheenjohtajaksi ja sihteeriksi saatiin pätevät Pohjanpalon kouluttamat nuoret tutkijat (molemmat myöh. alan professoreja. Pekka Ahonen ja Martti Tiuri, jotka toimivat opettajina ja ohjaajina.

Kuva kirjasta Kun telkkari tuli Suomeen - TES-televisiotoiminnan
historia. Jyväskylä 1988.

Suomen ensimmäinen julkinen tv-lähetys oli 24.5.1955. Lasse Pöystin juontama lähetys sisälsi laulua, puhetta, lyhytelokuvan tv-kerhon toiminnasta, nukketeatteria lapsille, revyytä, sketsejä, hypnoosin metodeja ja sääkatsauksen. Lopuksi jaettiin stipendejä teekkareille ja Pohjanpalo päätti ensimmäisen lähetyksen sanoihin: "Päätettäköön siis tämä tilaisuus ensi kertaa sanomalla ei vain kuulemiin vaan myös näkemiin."

Yleisradion monopolista luovuttava

Jouko oli radiotekniikan asiantuntijana useissa yleisradiolainsäädäntöä valmistelleissa komiteoissa. Hän totesi jo marraskuussa 1954 laatimassaan muistiossa, että ularadion ja television käyttämistä lähetystaajuuksista ei ole pulaa eikä ole tarvetta lähetystoiminnan sääntelyyn. Tekniikka ei ole esteenä toimiluvan myöntämiselle usealle yhtiölle.

Ularadio ja televisio olivat muuttaneet tilanteen täysin. Monopolista piti luopua, sillä se loukkasi sanan- ja yrittämisen vapautta, kangisti ja kaavoitti eikä pystynyt tyydyttämään paikallisia tiedotustarpeita. Tilalle sopisi hänen mukaansa yksityisen radio- ja tv-toiminnan salliva sekajärjestelmä, jossa Yleisradio saa johtavan ja ensisijaisen aseman.

Yleisradion historiakirjassa vuosilta 1949-96 on dokumentoitu hänen kaukonäköisyytensä ja aktiivisuutensa nykyaikaisen radio- ja tv-toiminnan kehittämiseksi. Todellisuutta näistä visioista tuli vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Sinä aikana Joukolle läheinen TES-TV/TesVisio joutui yksinäisenä yrittäjänä taloudellisiin vaikeuksiin ja Yleisradion kakkosverkoksi. Kaupan tultua julki hän turhautui ja kieltäytyi vastaanottamasta tv-toiminnan pioneereille osoitettuja kiitoksia.

Luovuutta ja tuloksia suomalaisen radiotekniikan isänä

TKK:n tietoliikennetekniikan professori, emeritus Kauko Rahko on kuvannut Pohjanpaloa alan keskeisten tutkijoiden kouluttajaksi, joka "loi luovuuden hengen tutkijoihin ja vaati samalla käytännön tuloksia, niin kuin oli itse aikaansaanut". Pohjanpalon johtamassa VTT:n radiolaboratoriossa työskenteli parhaimmillaan toistakymmentä tulevaa professoria hänen ohjauksessaan ja valvonnassaan.

Jouko Pohjanpaloa on sanottu suomalaisen radiotekniikan isäksi.
Ensimmäisenä suomalaisena hän väitteli tekniikan tohtoriksi
radiotekniikan alalta talvisodan jälkeen 1941.

Rahkon mukaan "professori Pohjanpalo ja hänen kollegansa TKK:lla professori Jauhiainen loivat sen perustan, jolle nykyinen suomalainen elektroniikkateollisuus rakentuu. Nämä vaiheet vain usein unohtuvat vuosien saatossa". Teknillisen korkeakoulun historiakirjassa arvioidaan, että "Toisen maailmansodan päättyessä suomalainen radiotekniikan osaaminen ja radiotiedustelu olivat maailman huippua".

Historiakirjaan haastatellun professori Martti Tiurin mukaan "Jouko Pohjanpaloa voidaan pitää nykyaikaisen radiotekniikan isänä Suomessa".

Jouko jäi eläkkeelle VTT:n radiolaboratorion johtajan virasta vuonna 1972 palveltuaan lähes 40 vuotta maamme radiotekniikan tutkimus-, opetus-, kehittämis- ja johtotehtävissä. Jouko kuoli 83 vuoden ikäisenä 3.4.1992. Hänet on haudattu Pohjanpalo-suvun sukuhautaan Kokkolan Marian hautausmaalle.