14.3.2006 - Ilkka Pohjanpalo

Edellisiä sukutapaamisia

"Serkut tuskin tuntevat toisiaan pikkuserkuista puhumattakaan." Pohjanpalot ovat kokoontuneet harvakseltaan laajempiin sukutapaamisiin. Kutsut edelliseen Karjala-talolla Helsingissä pidettyyn sukutapaamiseen lähetettiin keväällä 1982.

1982

Kalajoen lukkarin Johan Friis-Pohjanpalon jälkeläisten sukukokous pidettiin Helsingissä Karjalatalolla 3.4.1982. Sukuhaaran vanhin Vieno Koskenniemi oli toivonut sukutapaamista.

Kolme sisarusta Ykspihlajan asuintalon kuistin edustalla
arviolta 1950-luvulla. Hessu Pohjanpalo (vas.), Tyyne
Pohjanpalo ja Vieno Koskenniemi.

"Eiväthän vanhemmat jäsenet tunne ja tiedä enää nuorimmista, serkut tuskin tuntevat toisiaan pikkuserkuista puhumattakaan", oli Vieno-täti valittanut.

Sukutapaamiseen saapui 50-60 henkeä. Kutsuja lähettäneen toimikunnan mukaan lukkarin jälkeläisiä oli 130. Ruokailtiin ja seurusteltiin. Esiteltiin vanhoja ja nuorempia sukulaisia jutustellen muun muassa vanhojen albumivalokuvien diasarjaa katsellessa.

1965

Friisien laajan suvun kokous pidettiin Kokkolassa Jungsborgilla 5.6.1965. Yhdistysrekisteriin 1963 merkityn Släktföreningen Friis - Sukuyhdistys Friis ry:n nestori dipl.ins. Soini Pohjanpalo ja komentajakapteeni Kaarle Rannisto luotsasivat kokousta. Tilaisuudessa kuultiin prof. Lars Huldenin ja kauppat. tri Jorma Pohjanpalon esitelmät.

1964

Friis-Pohjanpalojen helsinkiläisen sukuhaaran kokous pidettiin Helsingissä Kestikartanon ravintolassa helluntaina 18.5.1964. Tilaisuudessa oli läsnä kolmisenkymmentä henkilöä. Uutena ohjelmanumerona nähtiin opiskelija Ilkka Pohjanpalon valmistama äänitetty diaohjelma Hilma-tädin muisteluista Ykspihlajassa suvun valokuva-albumia katsellessa.

1958

Friis-suvun Helsingin kerho kokoontui Satakuntalaisen Osakunnan talossa Helsingissä 21.11.1958.

1949

Parivuotisten valmistelujen jälkeen pidettiin Friis-suvun laaja kaksipäiväinen sukukokous Kokkolassa Jungsborgilla juhannusviikonloppuna 25.-26.6.1949. Osanottajia oli ilmoittautumisten mukaan 934, lehtitietojen mukaan jopa 1200 henkeä, suurin osa Keski-Pohjanmaalta.

Friis-suvun sukuseura perustettiin ja kuultiin maisteri Jorma Pohjanpalon esitys sukuselvityksen tarpeesta ja rahankeruusta sitä varten. Iltajuhlassa seminaarin johtaja V. Laxström piti ruotsinkielisen ja tekniikan tohtori J. Pohjanpalo suomenkielisen juhlapuheen.

Juhannusaattona kokoontui Friis-Pohjanpalon sukuhaara entisellä talousneuvos Tuomas Pohjanpalon kesähuvilalla Kalajoen Rahjassa. Juhannuspäivänä laskettiin seppeleet suvun haudoille ja nautittiin kirkkokahvit Jungsborgilla ja Kalajoen Poukkulassa.

Kaarlelan Korpilahden kylän vanhalla Friisien, tuolloin Frithiof (Fridi) Frijsin sukutilalla paljastettiin muistolaatta. Kalliolohkareeseen kiinnitetyssä laatassa on teksti "Vuonna 1722 pystytti furiiri Lars Frijs ensimmäisen asuntonsa tämän kiven viereen. Myöhempien polvien jälkeläiset paljastivat tämän muistotaulun ensimmäisessä sukukokouksessaan 26 p:nä kesäkuuta 1949." Torvisoittokunnan säestyksellä laulettiin Slumrande toner ja Nuijamiesten marssi.

26.4.2006 - Vesa Pohjanpalo

Vaimot arvostelivat rankasti Friis-Pohjanpaloja

Sukuun avioliiton kautta tulleiden naisten käsitykset Friis-Pohjanpaloista olivat varsin suorasukaisia. Jouko Pohjanpalo teki juhlapuhettaan varten mielipidekyselyn toukokuussa 1949 suvun rouvien keskuudessa saadakseen puolueetonta tietoa "tämän erinomaisen sukumme tunnetusti mainioista ominaisuuksista", kuten hän arvoisille sukulaisrouville lähettämässään kirjekyselyssä mainitsee. Rouvien vastaukset paljastivat osin varsin rankkaa arvostelua, mutta myös runsaasti hyviksi tunnustettuja ominaisuuksia. Ohessa lyhennelmä tekniikan tohtori Jouko Pohjanpalon juhlapuheesta Friis-suvun sukukokouksen iltajuhlassa Kokkolan Jungsborgilla 25.6.1949.

Rakkaat sukulaiset!

Tänne Kokkolaan on näinä päivinä kerääntynyt hämmästyttävän suuri sukulaispiiri, joka polveutuu Friis-suvun keskipohjalaisen haaran esi-isästä Lars Frijsistä. Me olemme varmaan kaikki yllättyneitä siitä, että meitä on todella niin paljon. Me huomaamme sukulaisiksemme monia vanhoja tuttuja, joita emme ole ennen tienneet pitää sukulaisina ja lisäksi näemme suuren joukon meille ennestään tuntemattomia sukulaisia. Emme todella voi tuntea henkilökohtaisesti muuta kuin pienen osan laajasta suvustamme, mutta silti tunnemme tänään kuuluvamme yhteen, me olemme friisiläisiä, tämän todella varsin merkittävän suvun jäseniä.

Jouko Pohjanpalo (kesk.) ja Soini
Pohjanpalo, Juhanin lapsista nuorin
ja vanhin 1950-luvulla Kalajoella.
Taustalla Yrjö Pohjanpalo.

Tällaisessa tilaisuudessa on suuri kiusaus langeta ylistämään juhlivaa sukua ehkäpä hiukan ansiottomastikin. Mehän olemme tietenkin harvinaisen yksimielisiä sukumme mainioista ominaisuuksista, sehän on inhimillistä. - Tämän tietäen arvelin olevan terveellistä saada selville ja esittää täällä hiukan toistenkin kanssaihmisten arviointeja suvustamme. Hakiessamme henkilöitä, jotka olisivat todella päteviä sukumme tuntijoita sekä samalla puolueettomia ja halukkaita arvostelunsa antamaan, päädyin sukuumme avioliiton kautta tulleisiin henkilöihin ja heistäkin arvoisiin rouviimme.

Kysely rajoittui Kalajoelta lähteneeseen sukuhaaraan. Vastaukset olivat hämmästyttävän yhtenäisiä, joten voimme sanoa tulosten antavan melkoisen oikean kuvan friisiläisistä. Vastauksia kysymyksiini saapui noin 65 prosentilta. Rouvista 35 prosenttia ehkä tunsi sukumme liiankin hyvin ja arveli olevan viisaampaa vaieta kuin ryhtyä ampiaispesää sohimaan.

Friisiläinen perheenpäänä

Tiedustelin ensiksi, millainen on friisiläinen perheenpäänä. Vastaukset kuuluivat: suurenmoinen, ainutlaatuinen, huolehtivainen, todellinen perheenpää, joka silti antaa myös vaimon "tyyrätä".

Sitten tuli rakkauden vuoro. Siinä suhteessa mielipiteet jakautuivat melkoisesti. On lämpimiä, uskollisia, mutta myös vaihtelunhaluisia ja liiaksi naisiin meneviä. On myös jäykkiä tuppisuita, jotka ajattelevat, että vaivaisen rakkaus se päälle näkyy. On kaavamaisia, mielikuvituksettomia, tavallisia suomalaisia, joilta ei kohteliaisuuksia ja tunnustuksia heltiä. Eipä siis näy friisiläinen rakkaudessa saavan täyttä tunnustusta. Vai olisiko syynä huono naimaonni, jonka eräs rouvista väittää sukua vainoavan. Ehkäpä niin, koska friisiläinen näyttää raha-asioissa menestyneen paremmin. Hänen mainitaan hoitavan raha-asiansa yleensä hyvin, hän on suuripiirteinen eikä pikkumainen, antelias perheelleen vaikkakin säästeliäs. Joku harva poikkeus vain vahvistaa sääntöä.

Samat ominaisuudet näyttävät heijastuvan myös friisiläisen töissä ja toimissa. Hän on melkein yksimielisen tuomion mukaan tarmokas, toimelias, tunnollinen, eteenpäin pyrkivä, uraansa innostunut ja sillä menestyvä. Hän on johtajatyyppi, josta kuitenkin työtoverit ja alaiset pitävät. Friisiläiset ovat tosin yksipuolisesti käytännön miehiä, menestyvät hyvin mm. teknillisillä aloilla, ovat yrittäneet myös liikemiehinä, vaikka heiltä puuttuu liike-elämän vaatimaa kovuutta ja häikäilemättömyyttä. Tarmoa ei heiltä kuitenkaan riitä enää kotiaskareisiin, sillä siinä suhteessa ilmenee ainakin miehissä vissiä laiskan sitkeyttä ja mukavuuden halua.

Juhani Pohjanpalo lastenlasten kanssa Saaressa, suvun
kesähuvilalla lyhyen soutumatkan päässä Ykspihlajan
asunnosta 1920-luvulla.

Tästä voimmekin siirtyä tarkastamaan friisiläisiä yleensä kotioloissaan. Hän on kotonaan viihtyvä, lapsirakas, enimmäkseen hyvällä tuulella, huumorintajuinen ja iloinen. Kuitenkin löytyy myös yksilöitä, joita valitetaan juroiksi ja umpimielisiksi, joiden ajatukset kotonakin harhailevat muualla.

Enemmistö friisiläisistä tuntuu olevan erinomaisia seuraihmisiä, eloisia, vilkkaita, välittömiä ja puheliaita, joilta eivät jutut lopu kesken. He näkevät mielellään ystäviä ympärillään, ovat vieraina pidettyjä, nauttivat juhlista.

Edellä mainittu vilkas temperamentti ei ole kuitenkaan puhjennut taiteellisiin lahjoihin. Niistä ovat friisiläiset melkein kemiallisen vapaita. Joissakin esiintyvät musikaalisuuden oireet tai maalaustaiteen ja runouden harrastus eivät voine tätä yleistä totuutta kumota. Friisiläiset ovat liiaksi maankamaralla astelevia voidakseen kohota taiteen taivaisiin.

Äkkipikaisia ja itsepäisiä

Viimeiseksi tiedustelin suvun rouvilta, millaisia yleisiä luonteen heikkouksia ja vahvoja puolia he ovat friisiläisissä havainneet. Aivan yleisenä vikana mainitaan ennen kaikkea kiivaus ja äkkipikaisuus, joka toki menee nopeasti ohi. Tähän liittyy vielä itsepäisyys, joka ei ota riittävästi huomioon toisen mielipiteitä. Lisäksi mainitaan friisiläisiä kokolailla itseensä tyytyväisiksi, itsekeskeiseksi ja ylpeiksi. Ovat siis ollakseen kuten sanotaan.

Neljä miespolvea noin 1917. Tehtailija Juhani Pohjanpalo (vas.),
dipl.ins. Soini Pohjanpalo, poikansa Inko ja lukkari Johan Pohjanpalo.

Onhan siis vikoja meissä, mutta aina mainitaan myös hyveinä oikeudenmukaisuus, rehellisyys, suoruus, luotettavuus, tarmokkuus, yritteliäisyys, päättäväisyys, määrätietoisuus ja todellisuuden taju. He ovat sukurakkaita, auttavaisia ja herkkiä.

Monet friisiläiset ovat uhranneet enemmän energiaansa ihanteilleen kuin oman elämänsä menestykseen. He ovat olleet innolla mukana yhteisissä riennoissa kukin polvi oman aikansa suurten kysymysten merkeissä.

Tässä esittämäni friisiläisten puntarointi kohdistuu lähinnä Kalajoen sukuhaaraan, kuten jo alussa mainitsin. Uskon siinä silti tulleen esiin paljon sellaisiakin perusfriisiläisiä piirteitä, jotka ovat yhteisiä kaikille.