 |
||||
 | ||||
| ||||
|
||||
| ||||
| ||||
 | ||||
| ||||
| ||||
| ||||
| ||||
|
Sivuja päivitetty 3.8.2016 Sukujuttuja Friis-Pohjanpaloista:
Sata vuotta Pohjanpaloja Suku on kokoontunut kahtena peräkkäisenä vuonna 2006 ja 2007 pitkän tauon jälkeen. Tavoitteena on järjestää seuraava sukutapaaminen vuosien 2010 - 2012 tienoilla.
 Sukutapaaminen 2007 pidettiin suvun syntysijoilla Sukutapaamisessa tutustuttiin Keski-Pohjanmaalla paikkoihin, joista suku on lähtöisin ja missä se aikanaan eli läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kaksipäiväiseen tilaisuuteen osallistui 45 suvun jäsentä.
Sadannen vuoden sukutapaaminen 2006 oli menestys Tapaaminen järjestettiin juhlistamaan Pohjanpalo-sukunimen satavuotista olemassaoloa. Kalajoen lukkari Johan Friis ja kauppias Jaakko Friis perheineen muuttivat nimensä Pohjanpaloksi Snellmanin päivänä 12.5.1906. Suku on lähtöisin Pohjanlahden rannikolta, Keski-Pohjanmaan Kalajoelta ja Kokkolan satamakaupungin Ykspihlajasta. Näillä verkkosivuilla tiedotetaan sukutapaamisista ja suvusta laajemminkin. Erityistä sukuseuraa ei kuitenkaan ole perustettu eikä sukuyhteisöön kuulumista ole rajattu.
Verkkosivut avattiin 3.4.2006 kutsumaan sukuhaaramme jäsenet juhlimaan sukunimen satavuotismerkkipäivää. Sivujen ylläpitoa jatketaan toistaiseksi sukusivujen tapaan.
Sisältövastaava Valokuvat ovat sukualbumeista ellei toisin mainita.
© 2008 - www.pohjanpalo.fi, |
9.3.2006 - Vesa Pohjanpalo Hilma-täti tunsi sukua paremmin kuin kukaan muuMaijaa kymmenen vuotta nuorempi sisar Hilma työskenteli merkittävissä tehtävissä Lotta Svärd -järjestössä. Hilma oli pitkäaikainen jäsen keskusjohtokunnassa ja toimi sen varapuheenjohtajana. Hän johti Lotta Svärdin keskustoimistoa kansliapäällikkönä vuosina 1924 - 1937. Hilma Pohjanpalo oli 1920-luvun alussa ehdolla Lotta Svärd -järjestön puheenjohtajaksi, kun lotille haluttiin suomenkielisiä edustava vahvasti isänmaallinen puheenjohtaja. Hilma kuitenkin kieltäytyi tästä valinnasta ja piti Fanny Luukkosta sopivampana tähän tehtävään. Fanny ja Hilma toimivat tiiviissä yhteistyössä Lotta Svärdin johtajina 1920 - 30 luvuilla. Heidän ystävyytensä ja kontaktinsa jatkuivat vielä järjestön lakkauttamisen jälkeenkin. Näitä ajoilta on säilynyt joitakin Fannyn kirjeitä, jotka äitini Meri Pohjanpalo oli taltioinut Hilman jäämistöstä. Kirjeet olen myöhemmin luovuttanut Lottamuseon arkistoon. Hilman ja Fannyn kuvat ovat muiden lottajohtajien rinnalla esillä Lottamuseon sisääntuloaulassa.  Hilma Pohjanpalo (v. 1928) toimi Lotta Svärd -järjestössä sen perustamisesta lakkauttamiseen 1944 saakka. Hilma työskenteli nuorempana veljiensä Friisien konepajan konttorissa Ykspihlajassa. Tästä on konepajan historiikissa mielenkiintoinen valokuva, jossa Hilma näkyy Billnäsin korkean kirjanpitopöydän takana. Tähän ajankohtaan sijoittuu vilkas kirjeenvaihto Maija sisaren kanssa Tuusulan Järvenpäässä. Vahinko vain, että Hilman vastauskirjeitä ei liene tallessa. Hilma-täti tai Hilmis, niin kuin me nuorempi polvi häntä joskus sanottiin, hallitsi täysin suvereenisti Friis-Pohjanpalojen sukulaissuhteet. Hän tunsi sukua laajemmin kuin kukaan muu ja oli sukukirja todella "livenä". Hilma-täti oli meillä Munkkiniemessä ja myöhemmin Munkkivuoressa lähes vakituinen vieras sunnuntailounaalla. Äiti oli huolissaan yksinäisen tädin ruokailuista ja halusi muutoinkin pitää tiivistä yhteyttä suvun vanhimpaan ja lottia kun olivat molemmat. Näillä lounailla Hilmis aina muisteli yhdessä vanhempieni kanssa sukulaisia ja kertoi kuulumisia. Voin vielä kuulla korvissani Hilma tädin eloisaa tarinaa ja äänen nousun lähes falsettiin, hänen innostuessa kertomaan "...ja hekin ovat Pohjanpaloja". Hilma-täti oli varsinainen herkkusuu ja piti erityisesti kaikesta makeasta. Sunnuntailounaalla oli lähes vakioepisodi, kun Hilmis vielä lopuksi pyysi lisää jotain erityisen makoisaa "Saisinko tuota vielä mieli katumasta - herkutellakseni". Äitimme lounasmenut ja erityisesti jälkiruoat olivatkin aina taidokkaita ja huippuherkkuja. Hilma-täti toi yleensä tuliaisena pienen peltirasian sen ajan kovia hedelmäkaramelleja. Tädin mielestä nämä eivät olleet vaaraksi lasten hampaille. Hän oli itse syönyt makeisia pienestä pitäen ja hampaat olivat edelleen omat ja hyvät. |