10.4.2006 - Risto Pohjanpalo

Tehtailija Juhani Pohjanpalo oli keskipohjalainen taitaja ja tekijä

Sukuhaaramme kantaisän, Juhani (Friis) Pohjanpalon elämäntehtävänä oli johtaa Weljekset Friisein konepajaa ja valimoa Ykspihlajassa Keski-Pohjanmaalla. Samoihin aikoihin, kun Pohjanpalo-suku voi juhlia sukunimensä satavuotisuutta, täyttyy myös toinen pyöreä vuosiluku; Juhani Pohjanpalon syntymästä on keväällä 2006 kulunut 140 vuotta.

Juhani syntyi Kalajoella 24. huhtikuuta vuonna 1866. Hän oli lukkari Johan Friisin perheen kolmas lapsi, häntä vanhempia olivat esikoinen Tuomas ja isosisko Maria, myöhemmin Maija. Juhani-pojan lapsuudesta ei ole minun tietääkseni säilynyt kertomuksia, mutta sen voi kuvitella olleen alkuvaiheissaan kuin minkä tahansa kirkonkylän pikkupojan elämää.

Helanderin kynttilänjalka.
Kuva Risto Pohjanpalo.

Yksi asia alkoi kuitenkin erottaa Juhania muista tenavista jo hyvin nuorena. Se oli kiinnostus metallitöihin ja puuhailuun läheisessä Leander Helanderin messinkivalimossa. Leander Helander oli isoveljensä Olli Helanderin kanssa luonut Kalajoelle melkoisen maineen messinkitöitten, etenkin kynttelikköjen, kynttiläkruunujen ja erilaisten koriste-esineiden valmistusseutuna. Heidän töitään on vieläkin nähtävissä maamme merkittävimmissä paikoissa presidentinlinnasta lähtien.

Juhani Friis oli aloittanut koulunkäynnin Oulussa, mutta jo 11-vuotiaana hän pestautui loma-ajoikseen Leander Helanderin pajaan apulaiseksi ja vähitellen metallityöt veivät pojan mielenkiinnon niin täysin, että koulu jäi kesken. Helanderin messinkivalimossa kuluikin sitten oppipoikana viitisen vuotta.

Myöhemmin Juhani, veljensä Tuomaan tavoin kuitenkin kävi Oulussa kauppakoulun, jonka suoritettuaan hän jo oli 17-vuotiaana valmis oman metallipajan perustamiseen. Jonkin ajan kuluttua mukaan liittyi Tuomas ja lokakuun 13. päivänä 1885 veljekset rekisteröivät toiminimen Weljekset Friis, jolla nimellä toimittiin sitten yli kahdeksan vuosikymmenen ajan.

Teollinen toiminta alkoi Kalajoelta

Juhani Friis oli jo nuoresta saakka melkoinen työmyyrä. Teoksessa "Suomen kauppa, meriliike ja teollisuus sanoin ja kuvin" vuodelta 1910 kuvataan, kuinka veljekset, joihin myös nuorin veli Matti oli liittynyt, ahersivat pienessä noin 25 neliön suuruisessa pajassa, jonka varustuksena oli ahjo, messinginsulatusuuni ja pari ruuvipenkkiä. Tästä pajasta Juhanin teknillisellä johdolla ja mitä ilmeisimmin Tuomaan ja isä Johanin kaupallisella avustuksella lähti kehittymään kasvava teollinen toiminta. Koska Juhani oli veljeksistä ainoa metallityöhön Helanderin pajassa koulutettu, oli hän ilmeisesti myös tuotteiden pääsuunnittelija. Hänellä on täytynyt olla sekä teknistä että taiteellista lahjakkuutta, koska molempia tarvittiin erilaisten koriste-esineiden suunnittelussa. Aivan poikkeuksellisesta osaamisesta kertoo, että Friisin veljesten pienessä pajassa valmistettiin jo maanmittauskoneita ja asteikkoja ja muitakin instrumentteja, kuten edellä mainittu teos listaa.

Keskiosa painetun kirjelomakkeen ylätunnisteesta.
Tuon ajan kirjeet kirjoitettiin puhtaaksi yleensä
kauniilla käsialalla.

Veljesten yrityselämä ei suinkaan ollut jatkuvaa voittokulkua. Pikemminkin se tuo mieleen runon Saarijärven Paavosta. Ensimmäisen vastoinkäymisensä he kokivat kun jo rautavalimollakin laajennettu tehdas Kalajoella tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa vuonna 1888. Vahingot olivat suunnattomat, eikä vakuutuksia ollut. Vuokratiloissa saatiin toiminta kuitenkin jatkumaan ja uusi pajarakennus rakennettiin entisen tilalle.

Tämän jälkeen toiminta laajeni nopeasti ja kun Kalajoen sijainti kaukana rautatiestä kävi ongelmalliseksi, perustettiin Kokkolan Ykspihlajaan uusi tehdas vuonna 1895. Tätä uutta tehdasta lähti Juhani johtamaan Tuomaan, Matin ja isä-lukkarin jäädessä hoitamaan Kalajoen tuotantolaitoksia.

Uudet investoinnit tehdään Ykspihlajaan

Juhani toimikin Ykspihlajassa yksinään parin vuoden ajan, ja rakensi tehtaan viereen komean hirsisen talon sekä konttoriksi tehtaalle että asunnoksi kasvavalle perheelleen. Juhani oli avioitunut vuonna 1886 Hilma Pahikkalan kanssa, joka oli Helanderien messinginvalajasukua - Olli Helanderin tyttärentytär. Samasta suvusta löysi myös Tuomas Neena-puolisonsa.

Hirsinen uudisrakennus Ykspihlajan sataman ja
tehdasrakennusten välissä. Rakennuksen päätyyn
rakennettiin myöhemmin poikittainen laajennus.

Perhe lähti nopeasti kasvamaan, esikoista Soinia seurasi parin vuoden välein veljiä ja sisaria kaikkiaan kymmenen.

Nuorimmainen, Kosti kuoli pian syntymänsä jälkeen, mutta muut lapset kasvoivat ja täyttivät suuren talon, josta siihen myöhemmin lisättyine osineen tuli vuosikymmeniksi läheisten ja kaukaisten sukulaisten rakas kohtaamispaikka.

Juhanille suuri perhe ei ollut pelkästään ilon aihe. Tuomas veljen kirjeistä näkyy useaan otteeseen, kuinka paljon taloudellista huolta varsinkin yritystoiminnan ahtaina aikoina lapsista Juhanille aiheutui. Yksi selitys tähän on tietenkin se, että kahta lukuun ottamatta kaikille lapsille hankittiin akateeminen koulutus - asia, joka viime vuosisadan alussa ei todellakaan ollut itsestään selvää, eikä halpaa. Juhanilla oli siis huolta sekä yrityksen taloudesta että omasta "budgetetistaan", kuten Tuomas kuvailee. Ehkä tämä huolen kantaminen heijastui häneen henkilönäkin - äitini Kirsti (s. 1916) muistelee, että jo pikkutyttönä hänen tavatessaan Pohjanpalon veljeksiä oli Tuomaalla aina jotakin kysyttävää tai hauskaa kommentoitavaa, kun taas Juhani oli vakavampi ja hyvin hiljainen.

Osakeyhtiöksi muutetun Veljekset Friis Oy:n konepaja- ja tehdasrakennus Kokkolan Ykspihlajassa.

Yhteiskunnallista toimintaa kotiseutuhengessä

Mikään syrjään vetäytyjä ei Juhani Friis-Pohjanpalo kuitenkaan ollut. Hän oli mukana monessa yhteiskunnallisessa toimessa veljensä Tuomaan aisaparina. Hän oli alkuunpanijana jo oman metalliteollisuuskoulun perustamisessa Kalajoen tehtaan yhteyteen - tavoitteena oli välittää keskipohjalaista käsityöläisosaamista jälkipolville ja samalla saada ammattitaitoista työvoimaa paikkakunnan, myös Friisien, metallipajoihin. Kalajoen teollisuuskoulu eli vain kaksi vuotta, mutta Juhani veljensä Tuomaan kanssa ajoi koulujen perustamista tarmokkaasti uudella kotipaikkakunnallaan ja tuon tarmokkuuden tuloksena toimii tänäkin päivänä mm. Kokkolan 108-vuotias yhteislyseo.

Hilma ja Juhani Pohjanpaloille syntyi kymmenen lasta,
joista vanhimman ja nuorimman ikäero oli 27 vuotta.

Juhani oli myös mukana pitämässä suomalaisuusaatteen lippua korkealla, hän osallistui Tuomaan kanssa Kokkola-lehden, osuuskaupan, maanviljelysseuran ja monen muun instituution perustamiseen ja tukemiseen. Juhani Pohjanpalon muistokirjoituksen hänen syntymänsä 100-vuotispäivänä Keskipohjanmaa-lehteen kirjoittanut opetusneuvos Josua Ruotsala muistelee Juhania ja hänen veljeään koko maakunnan hyväntekijänä ja lahjoittajana.

Nuorisoseurojen talot saivat lämmityskaminansa alennushintaan, sivukylien kirjastoihin tuli Pohjanpaloilta kirjalahjoituksia ja erilaisiin arpajaisiin ja kilpailuihin he lahjoittivat palkintoja. Ruotsala päättää kirjoituksensa esittämällä "myöhästyneen kiitoksen vuosisadan alun nuorison puolesta, joka silloin niin monella tavalla sai tukea pyrkimyksilleen Pohjanpalon veljeksiltä".

Juhanin terveys alkoi horjua 1930-luvulle tultaessa. Huhtikuussa vuonna 1931 hänellä todettiin keuhkosyöpä, jonka yhteyttä metallivalimoissa vuosikymmeniä hengitettyihin savukaasuihin voi vain arvailla. Hän kuoli kotonaan kesäkuun 1. päivänä vuonna 1931.

Erään kirkonkellon malli Weljekset Friisein
tehtaalta. Arviolta pari sataa eri suuruista kelloa
valmistettiin Suomeen ja naapurimaihin.